Leivät
Speltti-pettuleipäset
Ohje on saatu arkeologian opiskelija Heini Ynnilältä.
Ohje on saatu arkeologian opiskelija Heini Ynnilältä.
2 dl lämmintä vettä
1 dl taikinajuurta
1 dl pettujauhoja
1 dl spelttijauhoja
noin 3 dl spelttijauhoja
1 tl suolaa
Tee ensin löysä taikina vedestä, taikinajuuresta ja desistä jauhoja. Anna taikinan kuplia 6 – 12 tuntia. Ota juurta talteen ja alusta kaulittava taikina. Anna taikinan nousta kunnolla ja leivo pieniä parin millin paksuisia leipäsiä. Anna niiden nousta 10 minuuttia lämpimässä paikassa. Paista ne kuumalla kivellä ruskeatäpläisiksi. Jos paistat leivät ilman nostatusta, saat tasku- eli pitaleipiä.
Pettujauhon valmistus
Hyvä pettu saadaan vähäparkkisen, nuoren, suoran ja oksattoman männyn kuoresta. Kuori irtoaa parhaiten nila-aikaan. Etelä-Suomessa paras nila-aika on roudan sulamisen jälkeen toukokuun lopulta aina juhannusviikolle.
Juuri kaadetusta männystä leikataan puukolla noin puoli metriä pitkiä kuoriliinoja. Tämän jälkeen liina leikataan puun suuntaisesti poikki. Puusta liina irtoaa parhaiten puisella nylkimellä. Paras nyljin tulee katajasta. Parikymmensenttinen katajan varsipala vuollaan taltan ohueksi toisesta päästä. Nylkimen ohuella kärjellä irrotetaan liina mahdollisimman kokonaisena puusta irti. Tässä vaiheessa nilan irrottaja lipoo kielellään valkoisen nilan pinnalla olevaa nestettä. Kosteita liinoja esikuivataan muutama tunti auringonpaisteessa.
Terävällä puukolla silpitään eli vuollaan ruskea kuoriosa pois. Kuoriosan vuolemista helpottaa, jos kuori kierretään ohuen puun ympärille. Ruskean kuoren ohella poistetaan myös vihreä kuoriosa. Jäljelle jää vain valkoinen nila.
Valkoiset liinat paahdetaan eli kypsennetään uunissa tai saunan kertalämmitettävän kiukaan päällä uunipelleillä. Kovat liinat saavat vielä kuivua pari päivää kuivassa paikassa. Perinteisesti liinat rikotaan korkeassa kirnumaisessa puuhuhmaressa teräväpäisellä puupetkeleellä. Jauhoiksi ne hienonnetaan pyöreäpäisellä puupetkeleellä. Nykyään rikotut nilapalat jauhetaan sähköisen lihamyllyn myllyosalla. Lopuksi jauhot seulotaan. Pettujauhon pitää olla hyvin hienoa. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että pettu ei ole aivan tyhjää kuitua. Pettujauho sisältää mm. valkuaisaineita, rasvahappoja ja B1-, B2- ja C-vitamiinia. Petussa on myös kivennäisaineita. Esimerkiksi rautaa, sinkkiä ja mangaania pettu sisältää enemmän kuin ruis ja kevätvehnä. Vitamiinipitoisuudet ovat parhaimmillaan talvella ja mineraaleja on eniten petussa nila-aikaan.
